Arvoisat piispat Matti Repo ja Kari Mäkinen
 
Olen reilu kolmekymppinen tamperelainen kolmilapsisen perheen isä, ja haluaisin tällä avoimella kirjeellä ilmaista syvän huoleni kansankirkkomme tilasta. Olen kirkon jäsen (ollut syntymästäni saakka), jolla toteamuksella haluan korostaa esittäväni näkemykseni kirkon jäsenenä.
 
En kasvanut mitenkään ääriuskonnollisessa kodissa – ellei sellaiseksi lasketa joulukirkkoon ja sukulaisten hautajaisiin osallistumista, mutta matkaevääksi sain muun hyvän muassa kunnioituksen pyhiä asioita kohtaan. Rippileirillä hylkäsin (konkreettisena & hyvin henkilökohtaisena kokemani) Jumalan kutsun, mutta sain puhtaasta armosta toisen (tai Luoja tietää miten monennen) mahdollisuuden vuonna 2004, jolloin vastavihittynä aviomiehen alkuna sain palata kasteen armoon (tai vaihtoehtoisesti "tulla uskoon", vaikka oikeammin sanoisin uskon tulleen minuun). Ilman valoilmiöitä, ilman muiden henkilöiden paikalla oloa. Tällöin aloin tutustumaan Raamattuun. Muistan miten korvat punaisina häpesin sängyssä vaimoni reaktiota, mutta hengissä selvittiin.
Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa tämän jälkeen. Olemme mm. saaneet kolme ihanaa lasta, josta viimeisimmän kohdalla kasvatusvastuu on nyt kokonaan Herralla, ja saamme kerran tavata kun saavumme Perille. Menneisiin vuosiin on sisältynyt  myös paljon uuden oppimista – olen muun muassa havainnut, että uskomme perusta Raamatussa kestää myös – ja etenkin – modernin tieteen testit. Ilman kompromisseja mudasta mieheksi -evoluution tai miljoonien vuosien kanssa. Olen koulutukseltani tietotekniikan diplomi-insinööri, jolla toteamuksella haluan tuoda julki kykyni kriittiseen asioiden tarkasteluun, ja aidon hämmästykseni siitä, että kirkkomme ei osaa tehdä samoin. En ole luonnontieteilijä, mutta niin halutessanne löydätte Suomestakin Raamatun alun kirjaimellisuuteen uskovia tohtoristasoa olevia tiedemaailman huippunimiä. Vai onko niin, että kun biologit aikanaan hylkäävät mudasta mikrobiologiksi -evoluution, ovat teologit vielä kynsin hampain kiinni tieteen pyhässä lehmässä?
Mikä tärkeintä, uskallan väittää, että tunnen nyt Raamattuni riittävän hyvin voidakseni esittää huoleni siitä, että kirkkomme on luisunut sen opeista liian kauas. Nähdäkseni juurisyy tälle on Raamatun historiallisen perustan, eli 1. Mooseksen kirjan alun hylkääminen historiallisena, kirjaimellisena selostuksena asioiden tapahtumista. Kun tähän lisätään materialistiseen luonnonhistoriaan sitoutuneen luonnontieteen vaatimat vuosimiljoonat, niin enää on ajan kysymys milloin mikä tahansa muu Raamatun kohta voidaan tulkita millä tavalla tahansa. Ja valitettavasti näin toimitaan kirkkomme parissa.
Raamatun tulisi olla kirkkomme ylin oppi, ja kaikkea opetettavaa tulisi arvioida Raamatun kokonaiskuvan valossa. Nyt näyttää olevan niin, että Raamattuun yritetään väkisin sisällyttää kulloinkin vallalla olevia "ajan hengen" mukaisia asioita. Kyse ei ole siitä mitä mieltä minä olen, tai mitä mieltä te olette. Vielä vähemmän kyse on siitä, mitä mieltä enemmistö suomalaisista on. Kyse on siitä, mitä Raamattu asiasta sanoo. On irvokasta, että syntiin langenneilla ihmisaivoilla yritetään vääntää ja kääntää niin selvää Raamatun opetusta.
Raamatun sanoma mm. samaa sukupuolta olevien henkilöiden seksuaaliselle kanssakäymiselle on erittäin selvä. Miksi tätä ei saa sanoa ääneen? Miksi kirkon ylin porras huojuu ja pelkää SETAn tai muiden kirkkoon kuulumattomien tahojen kommentteja? Miksi Raamatun mukaiseen elämään kehottava Älä alistu -kampanja ei saa kirkon ylimmän johdon varautuksetonta tukea? Miksi teidän pitäisi korvat punaisena hävetä sen julistamista, mitä Raamattu niin selvästi opettaa? Raamattu käteen, selkä suoraan,  ja leuka pystyyn!
Olen kirjeessa puhunut siitä, mikä on kirkkomme tila. Näkemäni, kuulemani ja lukemani perusteella en voi kuitenkaan välttyä johtopäätökseltä, että vika ei ole kirkossa eikä sen opissa, vaan sen ylimmässä portaassa.
Tahdonkin kysyä Teiltä, miten arvioitte minun mahdollisuuksiani vaikuttaa siihen, että kirkon ylin johto alkaisi toimia näkemykseni mukaan suoraselkäisemmin Raamatun puolustajana ja vähemmän alttiina siunaamaan epäraamatullisia asioita? Tarvitsemme paluuta Raamatun kirjaimelliseen Totuuteen.
Onko teidän mielestänne minulle tilaa kirkossamme?
Kyselee, Ari Takku

Kuninkaan paluu